Sota Iranissa nostaa puutarhatuotannon kustannuksia
Lähi-idän konflikti näkyy jo suomalaisessa puutarhatuotannossa. Tuoreen kasvihuonealan yrityksille tehdyn kyselyn mukaan suurimmat vaikutukset aiheutuvat energian, polttoaineiden ja lannoitteiden nousevista hinnoista.
Huoltovarmuusorganisaation Alkutuotantopooli yhteistyössä Kauppapuutarhaliiton ja maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton SLC:n kanssa selvittivät Lähi-idän konfliktin vaikutuksia puutarha-alan yrityksiltä. Valtaosa kyselyn vastaajista arvioi energian hinnan olevan keskeisin yksittäinen huoli. Kriisin vaikutukset ulottuvat nopeasti kuljetuksiin, tuotantopanoksiin ja pakkausmateriaaleihin, joista moni on suoraan tai välillisesti sidoksissa öljyn ja kaasun hintaan. Hintojen nousua on havaittu jo muun muassa muoveissa ja kasvihuoneissa käytettävissä materiaaleissa. Lisäksi nousevat korot vaikeuttavat yritysten rahoitustilannetta.
Lannoitteiden osalta huoli kohdistuu sekä hintakehitykseen että kriisin pitkittyessä raaka-aineiden saatavuuteen. Osa lannoitteiden raaka-aineista ja vihannesviljelyssä käytettävistä erikoislannoitteista tulevat Lähi-idän alueelta, mikä lisää puutarha-alan riippuvuutta geopoliittisesta tilanteesta. Myös kasvihuoneissa käytettävän hiilidioksidin saatavuus ja hinta nousivat esiin mahdollisina riskitekijöinä.
Vihannesviljelijöille tuotantopanoksia toimittavien yritysten mukaan varastot kattavat pääosin muutaman kuukauden tarpeet, eikä laajamittainen varastointi ole taloudellisesti realistista. Tämä lisää haavoittuvuutta, erityisesti jos kansainvälisissä kuljetuksissa syntyy uusia ja pitkäkestoisia häiriöitä.
Viljelijöiden vastauksissa nousee vahvasti esille myös markkinarakenteisiin liittyvä huoli. Pitkät, etukäteen sovitut puutarhatuotteiden sopimushinnat ja markkinamekanismien jäykkyys siirtävät kustannusriskin usein alkutuotannon kannettavaksi, eikä äkillisiin kustannusnousuihin ole sopimuksissa joustavia mekanismeja.
Kyselyn perusteella kriisi ei vielä pysäytä tuotantoa, mutta lisää nopeasti kannattavuushaasteita ja korostaa tarvetta kehittää sopimuskäytäntöjä ja riskinjakoa koko elintarvikeketjussa.
