Suomalaiset ovat aina olleet kovia syömään kotimaisia kurkkuja, mutta nyt rikotaan uusia ennätyksiä. Vuonna 2017 Suomessa viljeltiin peräti 43 miljoonaa kiloa kasvihuonekurkkuja.

– Se on kaikkien aikojen ennätys. Edellinen ennätys oli vuodelta 2015, jolloin kotimaan sato ylsi hiukan yli 40 miljoonaan kiloon. Suomalaiset ovat todella osoittaneet, että kyllä kurkku kelpaa, kunhan se on kotimaista, toteaa toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Viime vuoden kurkkusadon määrä tarkoittaa noin 130 miljoonaa kurkkua. Jos ne laitettaisiin jonoon, yltäisi kurkkujono Helsingistä Utsjoelle ja takaisin noin 20 kertaa. Sadosta riittää noin hiukan alle puolikas kurkku viikkoa kohden jokaiselle Suomessa asuvalle. Tavoite on kurkku päivässä.

Kotimaisen kurkun markkinaosuus on varsin korkea. Keväästä syksyyn kaupoissa on yksinomaan kotimaisia kurkkuja, ja talvisinkin tuontikurkut päätyvät pääasiassa ravintoloiden ja suurkeittiöiden käyttöön. Jalkanen kehottaakin kuluttajia myös lounaspaikoissaan varmistamaan kurkkujen ja muiden vihannesten alkuperän. Kaikista Suomessa syödyistä kurkuista noin 85 prosenttia on Suomessa viljeltyjä.

Kurkkujen suosion kasvuun on useita syitä, joista tuoreuden varmistava laaja kotimainen viljely on tärkein. Kurkku saadaan parhaimmillaan jopa poimintapäivänä kuluttajalle. Kurkku ei kestä vuorokausien rekkakuljetuksia ja varastointia vaihtelevissa olosuhteissa.

– Kurkku on tietysti parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena. Kauppaketjut ovat kiitettävästi kehittäneet kurkkujen kuljetuksia ja esillepanoa, jolloin yhdessä laajentuneen tarjonnan myötä myös kurkkujen edullinen kuluttajahintataso nopeuttaa kiertoa. Nämä yhdessä varmistavat hyvää laatua, muistuttaa Jalkanen.

Kotimaisen kurkun vahvuus on myös vähäinen, lähes olematon hävikki. Kurkun voi syödä vaikka kantaa myöten, jolloin syöntisuhde on täydet sata prosenttia. Kaupoissa näkyvät kakkosluokan käyrät kurkut menevät nekin kokonaisuudessaan hanakasti sekä suurkeittiöihin että kuluttajille. Hävikkiä ei synny.

Kurkkuja viljellään 195 kauppapuutarhassa 53 kasvihuonehehtaarin alalla eri puolilla maata Etelärannikolta aina Lappiin asti. Tärkeimpiä tuotantoalueita ovat Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi.

Pahimpien pakkasten lauhduttua kukkailoa voi laajentaa sisältä ulos. Maaliskuun ehdoton sesonkikukka, tetenarsissi, sopii tähän tehtävään mainiosti, sillä se ei säikähdä pientä kylmyyttä. Pienen totuttelun jälkeen tetenarsissi pärjää jopa kymmenessa pakkasasteessa.

Helppohoitoinen tete

Ostotilanteessa kannattaa valita vielä hieman nupullinen tetenarsissi, jolloin kukista saa nauttia pidempään. Ruukkunarsissi kannattaa siirtää viljelyruukusta isompaan, vedenpitävään ruukkuun. Narsissia ei tarvitse kastella joka päivä, mutta kannattaa tarkkailla, että multa pysyy kosteana erityisesti pakkasella. Narsissit voivat näyttää pakkasyön jälkeen nuukahtaneilta, mutta ne piristyvät auringossa nopeasti. Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen uudistaa kukkaryhmän ja auttaa uusien kukkien kasvamista. Narsissia, kuten muitakaan kevään sipulikukkia ei tarvitse lannoittaa, sillä sipulissa on kaikki kasvin tarvitsema voima ja ravinto. Tetenarsissin voi ilmojen lämmettyä istuttaa puutarhaan, missä se ilahduttaa kukinnallaan taas seuraavana keväänä.

Muita maaliskuun sesonkikukkia

Tetenarsissin ohella toinen maaliskuinen sipulikukka on sinisenä ja valkoisena ilahduttava helmililja. Kasvin kellomaiset kukat muodostavat tiiviin tertun, jotka auettuaan tuoksuvat miellyttävästi. Helmililjaruukun voi istuttaa uudelleen esimerkiksi ison lasimaljan sisään, jossa se saa runsaasti valoa ja lämpöä. Helmililjan voi tetenarsissien tapaan istuttaa kukinnan jälkeen puutarhaan.

Maaliskuu kukkii myös ruukuissa. Kotimaisia kukkivia ruukkukasveja on saatavilla keväällä runsaasti. Kotia voi nyt ilahduttaa muun muassa paavalinkukalla, krysanteemilla, ruusubegonialla, tulilatvalla tai vaikka kiinanruusulla.