Tammikuu toi kotimaiset tulppaanit kauppoihin. Tänä talvena tulppaaneja onkin ennätyksellisesti, sillä niiden viljelymäärä nousee noin 75 miljoonaan kukkaan. Tällä määrällään asukaslukuun suhteutettuna Suomi yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa lukeutuu maailman kärkikaartiin tulppaanien ystävänä.

Tulppaani on talvikauden suosituin kukka. Se mielletään nimenomaan sydäntalven kukaksi. Tulppaani on pirteä, iloinen, värikäs ja kaiken lisäksi tuo lupauksen keväästä talven keskelle.

Tulppaanien värikirjo on tavattoman laaja, sillä tulppaanilajikkeita on jalostettu noin 400 vuoden aikana jo yli 20 000 erilaista. Aivan kaikkia ei toki ole Suomessa saatavissa, mutta kuluvankin talven valikoimissa on sentään yli 200 erilaista lajiketta.

Tulppaanisesonki on pitkä, joten tulppaanilajikkeet ehtivät vaihtua jonkin verran kevään mittaan. Osa lajikkeista kukkii sesongin alkuvaiheessa ja osa loppupuolella. Suosittuja värejä ovat punaiset, keltaiset, oranssit, vaaleanpunaiset, valkoiset sekä kaksiväriset lajikkeet.

Tulppaani on edullinen ja helppo leikkokukka: varsista leikataan veitsellä pari senttiä pois. Tulppaanit laitetaan maljakkoveteen kääreineen noin puoleksi tunniksi, jotta ne pysyvät ryhdissään. Kääreen voi ottaa pois ja asetella tulppaanit maljakkoon, kun ne ovat imeneet vettä. Virkisteitä ei tarvita.

Tulppaanin kestävyyden kannalta on tärkeää, että kukka on viljelty Suomessa. Näin voidaan varmistaa tuoreus, lyhyet kuljetusmatkat, tiuhat toimitukset kukkamyyntipisteisiin ja oikea-aikainen kukan poimintavaihe. Kotimainen tulppaani saavuttaa siis kuluttajan erittäin tuoreena, mikä parhaimmillaan takaa jopa viikon mittaisen kukinnan kotimaljakossa.

Kookkaasta ja komeasta ritarinkukasta on muodostunut yksi suomalaisten suosituimmista jouluajan kukista. Tänäkin jouluna niiden viljelymäärä Suomessa ylittää miljoona kukkaa.

Ritarinkukan suosion syitä on lähinnä kaksi: se on olemukseltaan upea ja erittäin pitkään kukkiva kasvi. Useimmiten ritarinkukka on kotiin tuotaessa vasta nupuillaan tai ensimmäinen kukka on vasta juuri avautunut. On tavallista, että jämäkän putken päässä sijaitsevaan kukintoon avautuu kolmesta viiteen trumpettimaista kukkaa.

Kukat kestävät viikosta kahteen, minkä jälkeen ne kuihtuvat yksi kerrallaan. Samanaikaisesti kukkaruukun suojissa lymyävä, noin greipin kokoinen sipuli on jo työntänyt ylös toisen kukkavarren, joka sekin kasvaa ja kukkii parisen viikkoa. Jos kukkasipuli on oikein kookas, se saattaa työntää vielä kolmannenkin kukkavarren. Näin kukinta kestää jopa toista kuukautta.

Suosituin ritarinkukka on punainen. Niiden osuus on hyvin korkea, sillä yhdeksän ritarinkukkaa kymmenestä on punaisia. Muitakin värejä on tarjolla, esimerkiksi valkoisia, vaaleanpunaisia, oransseja sekä kaksivärisiä. Kukat voivat lajikkeen mukaan olla joko yksinkertaisia tai kerrottuja, melkein kuin suurta ruusua muistuttavia.

Suomeen ritarinkukkien sipulit saapuvat syksyn aikana Brasiliasta, Etelä-Afrikasta ja Hollannista. Viljelmillä sipulit on istutettu ruukkuihin ja siirretty kasvihuoneisiin. Niiden lämmössä ja kosteudessa levossa olevat sipulit heräävät ja ryhtyvät kasvattamaan kukkavarsia ja lehtiä. Veden ja lämmön lisäksi sipulit eivät muuta tarvitsekaan, sillä niissä on mukana on kaikki kukintaan tarvittava energia.

Kotona ritarinkukka ei tarvitse minkäänlaista hoitoa satunnaista kastelua lukuun ottamatta. Se työntää aivan varmasti kukkavartensa ulos sipuleista, ja jo muutaman päivän kuluttua kukista ensimmäinen avautuu. Myöhemmin vuorollaan putkahtavat seuraavat kukkavarret. Ritarinkukasta voi kaiken lisäksi saada myös pitkäaikaisen ystävän, sillä ritarinkukan kukittaminen uudelleen onnistuu helposti kotioloissakin.

Joulutähti on alun perin kotoisin latinalaisesta Amerikasta. Se kasvaa luonnonvaraisena Meksikossa, missä sitä kutsutaan nimellä ”Flores de Noche Buena”, eli joulu­aaton kukka. Kotimaassaan se on ruukkukasvin sijaan yleensä metrin korkuinen kukkiva pensas. Joulutähden kirkkaanpunaisten ylälehtien värileikin löytää joulun aikaan myös Madeiran ja Kana­rian saarten puutarhoista ja rantabulevardeilta. 

Kukkia vai ylälehtiä?

Joulutähden värikkäitä, tähtimäisesti järjestäytyneitä ylälehtiä luullaan usein kukiksi. Kukinnot ovat kuitenkin melko pienet ja huomaamattomat, ja ne löytää  pieninä pompuloina ”tähden” kes­keltä. Ylälehdet voivat olla eri sävyisen punaiset, valkoiset, keltaiset tai kermanvalkoiset. Uu­simmilla lajikkeilla ylälehdet saattavat olla moniväriset, liuskoittuneet tai kiharaisetkin.

Paras sesonki loppuvuodesta

Joulutähdet ovat parhaimmillaan lokakuusta tammikuulle, mutta ne kestävät hyvin hoidettuina pitempäänkin. Kesäaikaan kaikki lehdet ovat vihreitä, ja ylälehdet alkavat värittyä vasta, kun kas­via pidetään täydellisessä pimeydessä  joka päivä 12 tuntia usean viikon ajan.

Veto pois

Joulutähdet pitävät lämpimästä ja valoisasta paikasta. Ne ovat erittäin herkkiä kylmälle, joten ne on syytä pakata kunnolla kuljetuksen ajaksi. Joulutähtiä ei myöskään kannata sijoittaa tuule­tusikkunan lähelle talviaikaan. Voimakkaasti paahtava lämpöpatteri joulutähden alapuolella ly­hentää kasvin elinikää.

Kastelu maltillisesti

Muiden ruukkukasvien tavoin ruukkukasvit, joulutähti ei pidä liiallisesta kosteudesta talviai­kaan. Ylimääräinen kasteluvesi kannattaa heti kaataa aluslautaselta pois. Parasta on kastella jou­lutähtiä säännöllisesti mutta maltillisesti. Joulutähteä voi kastelun yhteydessä lannoittaa kerran tai pari.

Koristeellisuudessa valinnanvaraa

Joulutähtiä on tarjolla monen värisiä ja kokoisia, joten ne sopivat sisustukseen kuin sisustukseen. Joulutähden ovat erinomaisia talvisissa pöytäkoristeluissa, mutta suuria kasveja ja rungollisia muotoja voi hyvin käyttää myös yksittäiskoristeina tai lahjoina. Joulutähti viihtyy väristä riippumatta parhaiten ryh­mässä.

Myös leikkokukaksi

Leikkokukkana käytettävän joulutähden varren tyveä pitää parin sekunnin ajan pitää kiehuvassa vedessä tai kynttilänliekissä. Näin valkoinen maitiaisneste ei valu ulos, eivätkä oksat kuihdu. Tällä tavalla oikein käsitelty joulutähtikimppu kestää jopa 14 päivää maljakossa.

 

Sienet kuuluvat joulun herkkupöytään Joulun juhlaruokien pääosaa esittää usein kinkku tai kalkkuna juureslaatikkoineen ja niiden kanssa pöydälle katetaan monenlaista maistuvaa lisuketta. Sienistä tehdyt lisukkeet kuten sienisalaatti ja marinoidut sienet ovat kestosuosikkeja vuosi toisensa jälkeen. Tuoresienistä tehdyn salaatin ainekset saa helposti mukaan lähikaupasta ja itse tehdyt glögi-marinoidut herkkusienet ovat juhlapöydän herkullinen sekä terveellinen lisä.

Monen sesongin sienet

Suurin osa kotimaisista tuoresienistä viljellään Mykora Oy:n tiloissa Kiukaisilla. Sienet myydään Champ-tuotemerkin alla kotimaisille elintarvikeyrityksille ja suurkeittiöille. –Tuoreen herkkusienen tärkein sesonki on juhannus, jolloin grillataan paljon jumbokokoista herkkusientä. Myös pääsiäinen ja vappu ovat tuoreen herkkusienen sesonkiaikaa. Jouluna taas sienisäilykkeen kysyntä kasvaa, kun monen meidän joulupöydästä löytyy sienisalaattia, sienten tuotannosta vastaava Kaisa Heponeva kertoo. Myös ruskean herkkusienen kysyntä kasvaa jouluna ehkä hieman verrattuna muihin talvikuukausiin, Heponeva jatkaa.Jouluksi Kiukaisilla tuotetaan valkoista herkkusientä noin 20 000 kiloa, ruskeaa herkkusientä noin 3000 kiloa ja siitakesientä noin 2000 kiloa.

Avuksi ruoansulatuksessa

Herkkusienet ovat ravintoarvoltaan vähäenergisiä ja sisältävät erityisen paljon kuituja ja proteiineja. Sienten beetaglukaanikuidut muodostavat suolistossa geelimäisen hyytelön, joka avittaa ruoansulatusta ylläpitävän suoliston toimintaa. Beetaglukaani tasoittaa myös verensokerin heilahteluja ja alentaa veren kolesterolipitoisuutta. Runsaimmin beetaglukaania sisältää siitake (16.5 %).